Ensimmäinen unikko aukesi

Tänään aukesi ensimmäinen unikon kukka, ja tietysti on satanut koko päivän, niin en saanut kunnon kuvaa otettua. Iltapäivällä oli jo pakko mennä fotailemaan sateesta huolimatta, kun pelkäsin, että missaan koko kukan, sade sen verran tuntui piiskaavan raukkaa :-)
Papaver Paeoniflorum-ryhmän 'Black Peony' eli pioniunikko, korkea (tänä vuonna vielä korkeampi kuin ympäröivät "pensaat") ja hienon värinen valtavan kokoinen kukka! Hiukan hymyilytti kun katsoin tuon edellisen tekstin ensimmäistä kuvaa, aika paljonhan tuo tuota Tuscany-ruusun kukkaa kyllä muistuttaa, onpa ainakin selkeä maku minulla ;-)

Ja pakko oli vielä ottaa lähempi kuva tuosta kukkivasta Endless Summerista, se on NIIN mahtavan värinen! Ainakin meidän näytöltä katsottuna kukka on luonnossa sinisempi kuin kuvassa, ei noin liila vaan tosi kauniin puhtaan vaaleansininen. Vaikka kaunis se on kuvassakin.

Kesälomapäivitystä blogiin

Ihanaa kesäloma alkoi! 2,5 työviikon aikana tuli tehtyä vissiin melkein 4 viikon edestä töitä, tuntuupa mukavalta, että edessä on 6 viikkoa kesälomaa. Vaikka jo kesäkuu tulikin oltua hoitovapaalla :-)

Ranskanruusu Rosa gallica 'Tuscany Superb' aukaisi pari kukkaa tuossa heinäkuun 11. päivän tienoilla. Kyllä on mahtavan värisiä kukkia, juuri sen takia tuon ruusun valitsinkin! Kunhan pensas saa vähän kokoa, että erottuu tuolta puskista, niin kyllä noita kukkia sopii ihailla. Jostain kumman syystä kaikki meidän kasvit tuntuvat aukaisevan kukkansa naapureille päin eikä omalle pihalle... Nuokin kukat näkyivät ainoastaan tielle, ei ollenkaan pihalle tai omien ikkunoiden suuntaan.


Todella iloinen yllätys myöhään syksyllä ostamieni perennojen (eli 0,99 e / kpl maksaneet kuolleen näköiset pikkuruukut) joukossa ovat olleet nämä Geranium pratense 'New Dimension' kurjenpolvet. Onneksi hoksasin laittaa ne tuonne purppuraheisiangervon (Physocarpus opulifolius 'Diabolo') läheisyyteen, sopivat mielestäni tosi hyvin yhteen nuo tummalehtiset kasvit ja siniset kukat. Vielä kun saisi tuon "ryhmän" puun, koristeomenapuu 'Dolgon' hieman kukoistavammaksi, se on jotenkin kulahtaneen ja kaljun näköinen. Ja ne harvat lehdetkin, jotka siihen on tulleet, ovat aivan oudon värisiä ja käpristyneitä. Olen nyt koittanut sitä tehohoitaa, se on saanut nokkosvettä ja pari kertaa olen poikien pisupotankin sen juurelle tyhjentänyt. Ja on se jo vähän piristynytkin, lehdet alkaa olla terveemmän väriset ja niitä on tullut lisää. Täytyy muistaa suihkuttaa se ensi keväänä jollain kevätruiskutteella, vaikka ei siinä silmin havaittavia ötököitä kyllä ole.

Nyt tietysti, kun katson noita muita tummalehtisiä siinä ympärillä, on tullut välillä mieleen, miten Makamik, Royalty (joka pääsi viime syksyn lajivalintakisoissa Dolgon kanssa ihan kalkkiviivoille, mutta kun Kauppilassa oli sitten Dolgoja vielä tarjolla, niin siihen päädyin), Tumma Kaunotar tai joku muu purppuraomenapuu sopisi tuohon tummaan ryhmään... Mutta nuo tummalehtiset on ajateltu sävyiltään Dolgon tummanpunaisiin omenoihin sopiviksi, ehkä se jo olisi liian "torta-på-torta" jos kaikki kasvit olisi tummia. Tuo tumma ryhmä on kuitenkin tuolla kesken kaiken muiden vihreiden keskellä, ehkä ne vihreät lehdet ovat sitten kuitenkin ihan paikallaan, ettei jää ihan irtonaiseksi tuo ryhmä muista. Ja tosiaan, jos joskus saadaan tuo puu tekemään omenoita, niin ne ovat sitten aivan kirkkaan(retiisin-)punaisia ja sointunevat kivasti noihin tummalehtisiin kavereihin.

Seuraavaakaan yhdistelmää en osannut suunnitella noin kivaksi, vaan ihan sattumalta ainakin nyt tänä vuonna hovijasmike Philadelphus pubescens 'Tuomas' ja siniset kääpiöpeurankellot Campanula glomerata ’Acaulis’ kukkivat yhtä aikaa ja sointuvat tosi hyvin yhteen. Kääpiöpeurankellosta sanotaan, ettei se olisi niin mahdoton leviämään kuin normaali peurankello. Täytyy myöntää, että tässä tilanteessa, kun paljas maa loistaa joka puolelta ja rikkaruohot iskevät kun selkänsä kääntää, tuntuu vaikealta uskoa, että joku istutettu kasvi voisi "levitä liikaa" ;-) Noh, rotevan Tuomaksen pitäisi kestää vähän hurjemmatkin leviäjät, sen pitäisi itsensäkin olla viisivuotiaana jo 170 cm korkea ja loppujen lopuksi sille povataan jopa viiden metrin korkeutta. Ja tosiaan tänä vuonna jo oli oikein kukkia Tuomaksessa, pikkujasmikkeissa oli ihan muutama ja pihajasmikkeet ei vielä kukkineet ollenkaan. Mutta ei hätää, ensi vuonna on uusi kesä :-)

Kylvin keväällä pari pussia unikoita tuonne etupihan puolelle, ja kyllä niitä sieltä jokunen on puskenutkin. Jostain syystä kuvittelin unikot paljon sirommiksi ja heikommiksi, kuin mitä nuo nyt näyttävät olevan; ihanhan tuolla ovat Endless Summerit (jotka ovat väliaikaisistutuksessa tuolla paikalla, jossa jonain päivänä toivon kasvavan pioneja) hätää kärsimässä pikku siemenkasvien keskellä. Mutta tosiaan hortensiat ovat tuolla nyt ainakin siihen asti, kunnes saadaan ne kivialtaat hankittua autokatoksen toiselle puolen; sinne alunperin noita hortensioita speksailin, mutta ne oli pakko alkukesästä siirtää tuohon "väliaikaispaikkaan", kun edellinen oli tuolla takapihalla alhaalla metsän laidassa, enkä voinut hortensia-raukkojen eloa siellä hyvillä mielin seurata, koska näyttivät olevan niin kylmissään ja varjossa...

Kukkia on jo auennut ja tulossa ja jee -- ne ovat sinisiä! Olisiko sitten tuon alkuistutuksen turvemaan ansiota, tuolla etupihalla pitäisi kyllä kalkin olla paikoillaan eli kukkienkin pitäisi olla vaaleanpunaisia. Toisaalta, nyt ei ole kyllä syreenien jälkeen enää näkynyt mitään vaaleanpunaista, tarvisi lisätä suunnittelu- / hankintalistalle jotain vaaleanpunaista myös loppukesään. Syyshortensiat muistaakseni olivat kyllä vaaleanpunaisia, ja jos nuo hortensiatkin tulevina vuosina kääntyvät pinkkiin, niin sittenhän alkaa olla jo koko kesä katettu sen värin osalta. Mutta kyllä on kokoa unikoiden nupuilla, kovasti jännittää, minkä näköisiä tai siis värisiä kukkia sieltä aukeaa!! Sieltä voi tulla enemmän tai vähemmän vaaleanpunaista, tai sitten aivan tummaa, lähes mustanpunaista...

Pirjakin sai oksantaivuttajat

Löysin Suomalaisen Kirjakaupan alesta noin hienot pöytäliinapainot, jotka sopivat Pirjan oksataivuttajiksi kuin nenä päähän :-) Suisleppin sain aikaiseksi taivutettua jo muutama viikko sitten, sen oksat kun ovat kovin paljon tukevammat ja pystymmät kuin pikku-Pirjan, mutta hiukan noitakin oksia näytti hyvältä taivutella.

Tässä on viikon takainen kuva vertailuksi ennen oksien taivutusta, vähän eri kulmasta kyllä otettuna.

Ja tässä Pirja oksakulmat avoimena :-) "Virallisten sääntöjen" mukaan oksat olisi kai pitänyt taivuttaa jo ennen juhannusta, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, kesästä on kuitenkin vielä suurin osa jäljellä. Ja alkukesä oli niin kylmä, että nyt se kesä on vasta tuntunut alkavan...

Aina vaan niin ihana helmiorapihlaja

Tässä kuva, joka on otettu "Topista" heti juhannuksen jälkeen 22.6. Nuput/kukat ovat vielä valkoisia ja melkein "helmiä", joista puu on nimensäkin saanut.

Tänään, 27.6. Topi on jo avannut kukkansa näin paljon ja ne ovat muuttuneet selvästi vaaleanpunaisiksi.

Tällaiselta näyttää puun varjossa, kukkia on tosi paljon! Enpä ikinä olisi uskonut, että orapihlaja voi olla näin kaunis :-) Toivottavasti puu selviää tulevista talvista, kyllä sille luvataan talvenkestävyyttä kolmosvyöhykkeelle asti, joten ei sillä pitäisi olla hätää.

Yllätys yllätys ruusu kukkii!

Ihan muusta piti kirjoittaa ja jossain aikajärjestyksessä vielä, mutta tämä ajaa kaiken edelle: Louise Bugnet -neiti on avannut ensimmäisen kukkansa!

Ja vaikka kukka on noin kaunis, sillä on lisäksi vielä tuoksu tallella. Eli kyseessä on siis Rosa rugosa 'Louise Bugnet', jonka ostin Kauppilasta Ruusun päivänä, kun ruusut olivat alessa... Kukassa näkyy reunoilla hiukan punaista ja nuput ovat aivan punaiset, wau.

Joku rontti on käynyt napsimassa muut nuput, täytyypä tutkia kirjoja / googlata, että mikä olio semmoista tekee ja ryhtyä asian vaatimiin voimatoimiin... Kukintaa on kuitenkin luvattu tälle lajille syksyyn asti, vaikka en tiedä jaksaako noin pikkuinen ruusu vielä kauheasti kukkia. 15 sentin tikkukasana sen ostin, ihan olin ällikällä lyöty kun yhtäkkiä löysin noin hienon kukan pensaasta :-)

Niin on sillä mökillä jo se kattokin

Tämä kuva on kokoamista seuraavalta päivältä, eli kattokin valmistui rivakasti. On muuten somerolaisesta Peltikiinni Oy:stä pellit!

Mökki pystyyn päivässä

Mökinrakennustalkoot aloitettiin vähän ennen kymmentä. Anturat oli valettu edellisellä viikolla, ja pohjapuut asennettiin tarkkaan ristimittaan edellisenä iltana. Aamulla sitten aloitettiin paketin purkaminen ja hirsien järjestely, ei kun pinoon ja mökkiä pystyyn.

Ensimmäisissä kuvissa näkyy tilanne klo 14.15, hirsikehikko on pystyssä ja kattolautoja asennellaan paikoilleen. Yllättävän nopeaa oli hirsikehikon pystytys, tosiaan muutamassa tunnissa oli mökki katonasennuskunnossa. Eikä edes tullut virheasennuksia, tai yksi pieni vain joka oikeastaan on parempikin niin kuin se on nyt tehty ;-)

Ja kuva valmiista mökistä saatiin jo ennen puoli viittä, tai valmiista ja valmiista, mutta niin että kattolaudat oli asennettu valmiiksi. Lattia tietty vielä puuttuu, sen voi asentaa vasta sähkömiehen käynnin jälkeen, mutta huomenna toivottavasti saadaan vielä peltikatto päälle niin mökki on sen puolesta valmis maalaukseen.
KIITOKSIA kovasti talkooväelle, tosiaan kerrankin mainoslauseisiin oli uskomista ja mökin kokoaminen oli suitsait juttu!

Kesäkuun huumaa pihalla

Kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, syreenit kukkivat! Kuvissa Syringa vulgaris 'Sensation', hiukan jalostetummasta kukasta huolimatta tuoksuu aivan kuin vanhanajan syreenit.

Ja Petjan omenapuu 'Pirja' kukkii myös, tuoksun kera. Noistako pitäisi raaskia sitten harventaa, ettei omenoiden teko rasittaisi liikaa? Täytyy odotella siihen asti, että kukista tulee - jos tulee - raakileita, eihän noita voi nyppiä.

Marjatuomipihlaja Amelanchier alnifolia 'Smoky' on nuorenakin näin kaunis pensas. Maltanpa tuskin odottaa, että siitä tulee se luvattu 4 metrin korkuinen, kapeakasvuinen pensaikko, joka tuottaa 12 litraa "erittäin herkullisia" marjoja :-) Tänä vuonna voisi olla jo muutama kpl luvassa, ainakin kukkien perusteella. Marja-aroniat eivät vielä tänä vuonna innostuneet kukkaan, ensi vuonna ehkä sitten kun ovat juurtuneet kunnolla. Harvojen menetetysten joukossa on kummallisesti marja-aronioista yksi, samassa rivissä ja samalla lailla käsitelty kun kaikki muut 9 hengissä olevaa marja-aroniaa. Mutta ei lehden lehteä eikä mitään elonmerkkiä ole tämä yksi pensas antanut.

Toinen harmittavainen menetys on 'Härkätien herkku', korinttipensas eli rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii. Pupu sen popsi suuhunsa, kun en ymmärtänyt suojata ajoissa. Syömäkohdan alapuolelta muutama lehti kyllä puskee, mutta taidan kyllä ostaa uuden korintin ja istuttaa tilalle, ja suojata sen kunnolla!

Tässä ihan itsellekin mielenkiinnosta vertailun vuoksi tämänhetkinen kuva kartiovalkokuusesta, se on kasvattanut kovasti uutta kasvustoa. Se on ihanan pehmeä, ihan niin kuin se näyttääkin :-)

Ja vielä kuva uudesta perenna-maanpeitekasvionnistumisesta: rönsyleimu Phlox stolonifera 'Ariane' kukkii. Tunnustan, että kuva on hienompi kuin mitä kasvi tuolla pihalla oikeasti, sillä on maanrajassa vihreä tuppu ja sieltä nousee tuollainen yksi kukkavana rikkaruohojen keskeltä ylös. Mutta näin lähikuvassa on todella kaunis, ja ehkä sitten tulevina vuosina tuolla maastossakin, kun oikein levahtaa ;-)

Kiirettä on pitänyt, ei ole ehtinyt blogitella...

Kuinkakohan monta kertaa tuo otsikko vielä tulee toistumaan :-) No, nyt on helatorstai-ilta, niin on hetki aikaa tietokoneella ja olen muuten niin väsynyt, etten jaksa ulkona mitään puuhastella, vaikka hommia kyllä riittäisi ja kivahan niitä olisi tehdäkin...

Jaahas, mitäköhän kuvia nyt laittaisi, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua viime kerran jälkeen. No ainakin kirsikkapuu alkoi kukkimaan! Toinen on kukassa ja toinen nupuillaan, toivottavasti ehtivät yhtä aika kukkaan, jos tarvivat jotain pölytyksiä toisiltaan. Naapurin kirsikkapuu on kyllä myös komeassa kukassa, eiköhän meidän Kristiina ainakin saa siltä pölyä, jos vaan on pölyttäjiä liikkeellä.



Kauniita on kukat!
Tässä vertailun vuoksi toinen kirsikkapuu, Prunus avium 'Vytenu Geltonoj', joka tosiaan toivottavasti ehtii vielä aueta samaan aikaan Kristiinan kanssa.

Terassin kartiovalkokuusi Picea glauca 'Conica' selvisi talvesta ja kevätauringosta (ilman suojauksia!) ja sai kehykset ympärilleen...

Nurmikko oli jo kasvanut niihin strategisiin mittoihin, että oli aika käydä ostamassa ruohonleikkuri! Toki näin alhaalta-sivulta otetussa kuvassa ruoho näyttää tiheämmältä ja vihreämmältä kuin mitä se ihan oikeasti on, mutta oli sillä paikoin pituutta jo yli sen vaaditun 10 cm :-)

Bauhausista löytyi kohtuuhintainen biosilppuava Gardol, kuvassa konetta juuri viritellään ensi ajoon.

Ja päästiin koneella myös ajelemaan, hyvin toimi ja pienkonebensa ei edes haissut!

Mansikkamaa on valmis!

Tässä nyt on, eka ja hätäinen kuva "valmiista" mansikkamaasta! Hätäinen, eli kaikki romut ja vehkeet jäivät tuonne levälleen, joten kuva ei ole kaikkein edustavin ja houkuttavin, mutta kun kello oli jo niin paljon, että oli pakko kiirehtiä sisälle ja jälkien siivoaminen jäi huomiselle... Mutta pikku-mansikanrääpäleet on nyt istutettu ja muutama jäi vielä ylikin, laitoin ne väliaikaisistutukseen kaupan mansikkataimipottiin, kun ostotaimet istutin ensimmäisenä :-) Eniten kuluikin aikaa vanhan "mansikkamaan" eli nurinpäin käännettyn kuormalavan, johon viritin suodatinkankaan pohjaksi ja reunoiksi (oli muuten loistavan hieno idea, superhelposti sai tehtyä siirreltävän mansikkapenkin!) purkaminen ja erityisesti mansikoiden erotteleminen ja puhdistaminen uuteen maahaan istutettavaksi.

Kävi jo mielessä, että kannattavampaa monellakin tavoin olisi varmaan ollut kaikkien taimien ostaminen, mutta en olisi kuitenkaan raaskinut niitä entisiä heittää pois. Ja niistä olisi muuten varmaan ollut odotettavissa jonkunlaista satoakin jo tänä vuonna, paitsi että käsittelyni saattoi nyt hiukan taannuttaa niiden marjankehitystä.

Muutama ostotaimi oli aika huonossa hapessa, kun ostin taimet viime syksyn alennusmyynneistä, enkä saanutkaan niitä sitten syksyllä maahan, niin talvettamisessa taisin menettää muutaman pikkumansikan kuivuuteen. Mutta istutin kaikki, joilla näytti olevan edes hiukan toivoa juuristossaan, katsotaan miten käy ja tosiaan 5 taimea on nyt sitten valmiina istutukseen, heti kun jonkun jo istutetun kanssa toivo menee :-)

Kuvassa hiukan näkyy myös, kuinka perkasin luumupuun ympäristöä, kun täytyihän se vanhan mansikkamaan multa saada johonkin hyötykäyttöön; se oli kuitenkin hyvää Biolanin mustaa pussimultaa. Ja samalla iloisena hoksasin, että tuollahan on vielä isot alueet maata "käyttämättä", kun olen ollut hiukan huolissani siitä, riittääkö meillä ollenkaan kukkapenkkejä vai onko kaikki paikat jo täytetty. Mutta en suunnitelmassani ollenkaan tajunnut, että noiden kaikkien puiden ympärillehän tarvii jotain istutella, muuten iskee rikkaruohot ja hake on niin tylsää niin suurina alueina. Tänä kesänä ainakin taidetaan mennä kesäkukkakylvöksillä, voisi sinne muutaman yrtinkin varmaan laittaa. Ja Riia saa tehdä kukkapenkkinsä tuohon oman ikkunansa alle, oman luumupuunsa ympärille.

Laitoin tähän myös kuvan uusista tv-tason ovista, vaikkei ne niin piha-asiaa olekaan :-) Oltiin ensin laittamassa valkoiset ovet (eli tuon lasin takana on levy, jonka toinen puoli on musta ja toinen valkoinen, ja halutessaan levyn ja lasin väliin voi laittaa vielä vaikka kangasta, tapettia, valokuvia tms.) mutta lopulta sitten päädyttiinkin laittamaan musta puoli päällepäin, ei ole nuo musta tv ja kaiuttimet niin yksinään mustia sitten.

Nyt saunaan ja huomenna mennään heti aamusta poikien kanssa korvalääkäriin :-( Viime yö meni itkiessä, kun Artturilla särki korva ja Petjalla sitten aamulla. Mutta saatiin tosiaan heti huomisaamuksi Jukka-lääkäriltä aika, niin nähdään, oliko vain päänsärkyä vai oikeasti korvat kipeinä...

Ja nyt päästään jo melkein ajan tasalle...

Eli nämä kuvat ovat tänään illalla (tai siis oikeastaan eilen) otettuja. Jouluruusun nuput pullottavat lupaavasti. Kysessä on Helleborus nigercors 'Candy Love' eli luvassa on kermanvalkeita kukkia vaaleanpunaisin reunoin limenvihreällä keskustalla. Täytyy olla tarkkana kameran kanssa, että saa napsittua kuvat heti kun kukat aukeaa.

Tässä on iki-ihana helmiorapihlaja, Crataegus mordenensis 'Toba', joka on jo hiirenkorvilla. Kukinta-ajaksi on luvattu kesäkuu, en tiedä, miten noin nuori puu kukkii, mutta sittenpä sen näkee. Onhan 'Topi' jo reilu parimetrinen huiskale, luulisi sen pari kukkaa saavan aikaan :-)

Marjasinikuusamat kukkivat ihan kohta. Vaikka kukinta lienee kaukaa katsottuna vaatimaton, lähikuvat ovat tosi kauniita. Lehdet ovat erikoisen väriset ja varret myös. Kirjallisuudessa sanotaan marjasinikuusaman kasvutavan olevan todella kaunis, mutta tällä hetkellä ne kyllä näyttävät olevan rungosta kaljuja ja latvasta tuuheita. Noh, pupu hoiteli yhden kuusaman latvojen typistyksen, että jos se aikaa myöten tulee kauniimmaksi kuin muut, niin tiedän, että näitä pensaita olisi tarvinnut leikata ahkerammin.

Kirsikkapuun (makeakirsikka Prunus avium 'Kristiina') vihreät pallerot on tosi mielenkiintoisia. Mahtaako niistä pullahtaa lehtiä, kukkia vai äkämäpunkkeja? Ainakin niitä on paljon, pitkin poikin runkoa ja niitä muutamia oksia, joita puussa on. Ihmettelin, miksi naapuri oli ostanut niin omituisen näköisen kirsikkapuun, kunnes menin taimikauppaan ja tajusin, että pikkukirsikkapuiden luontainen kasvutapa vaan on vähän outo. Kai niistä aikaa myöten ihan puun näköisiä sitten tulee.

Tässä on mummilta saatuja syreenintaimia, reippaasti ovat jo lehdessä eivätkä yhtään kyllä häpeä ostotaimien rinnalla. Ainoastaan juurelta puskevat rikkaruohomäärät kertonevat siitä, ettei ihan ammattimaiselta taimistolta olla lähtöisin... ;-)

Se on kyllä ihmeellistä, miten rikkaruohot rehottavat jo tosi isoina ja vihreinä, kun ne kasvit, joiden soisi kasvavan, vasta hiukan pilkottelevat sieltä täältä kun oikein tonkii ja tutkiskelee.

Kuukausimansikat syreenien juurella näyttävät myös selvinneen talvesta, ja melkein kaikki perennat, joita viime loppusyksyllä hamstrasin Kauppilasta 0,99 e per purkki. Syksyhän oli jo niin pitkällä, että purkeissa ei ollut mitään elonmerkkejä enää jäljellä, mutta kyllä nyt jo melkein jokaisesta puskee uutta kasvua!

Tässä näkyy unkarinsyreenin, muistaakseni 'Oden', lupaavia nupunalkuja. Syreeniaitaan tulee siis ainakin pari kukkaa jo heti tänä kesänä!

Nuput näkyvät tuolla kyllä, kun oikein tarkkaan katsoo :-)
Ja onhan tuossa viime kesän kukkaakin vielä jäljellä, niin kaipa sitten tänä kesänä tulee myös.

Oli pakko välillä käydä kurkkaamassa, miltä blogi alkaa näyttää. Pientä kikkailua vaati, että sain kuvat ja tekstit nätisti (tai edes noin kun ne on ;-) mutta nyt lisää kuvia...

Sain aivan loistavan synttärilahjan, oksasilppurin! Tässä on itsetehtyä haketta oman pihan risuista marja-aronia-aidanteen juurella. Siinä on kyllä risu risun päällä, mutta kunhan aroniat saavat lehdet ja pääsevät kasvun vauhtiin, niin erottaa, mikä on haketta ja mikä kasvavaa pensasta. Toivottavasti.

Ja tässä ne ihanat "sini"vuokot kunnolla kukassa 1.5. Saas nähdä onko ne ensi vuonnakin vielä valkoisia vai taantuvatko sinisiksi, mikä ei olisi ollenkaan hassumpaa. No, tuonne jos saa sekaan sitten niitä sinisiä myös, niin siitähän tulee tosi kiva.

Syksyllä istutetut jouluruusut näyttivät 1.5. pirteiltä ja kaiketi kohtuullisen hyvinvoivilta.
Ihan kaikki eivät näin komeita ole, mutta niitähän tuli kaikkiaan reilu kymmenisen kappaletta istutettuakin, niin on niillä muilla varaa sitten kasvaa vähän hitaammin... Melkein kaikki näyttävät lähteneen edes jotenkin alkuun kyllä.

Kuvassa metsäpihan alku. "Ensin oli suo, kuokka ja..." Tähän olisi tarkoitus tulla alppiruusula ym. metsämäisiä kasveja. Huomatkaa myös kohtuullisen kokoinen klapiläjä :-)

Tässä joulun jouluruusu, joka vietti talven varastossa +10 asteessa ja nyt keväällä on intoutunut kasvamaan. Olin jo uskoa, että kukka on menetetty, niin kurjalta se näytti, mutta odotus palkittiin ja saapa nähdä saadaanko kukkiakin vielä tästä yksilöstä. Kiitos mummi joulukukasta! :-)

Huomasin, että vaikka kuinka kuvittelin kuvanneeni pihaa jo viime syksynä joka suunnasta, ei itse asiassa ollut yhtään hyvää kokonaiskuvaa pihasta syksyisen piharakentamisen jälkeen! Tässä siis meidän etupihaa aamuauringossa 5.5.2009.

Ja ihana valkoinen alppiruusu jatkoi edelleen kukkimistaan...

Valokuvailua pihalla

Naapureita taas naurattaa, tai ehkä ne ovat jo tottuneet kaikkiin hassutuksiini, kun kuljeskelen joka ilta pihalla turistikamera kourassa ja napsin valokuvia kaikesta vähänkin vihreään vivahtavasta... Nyt oli kyllä kulunut jo vissiin pari kolme päivää, etten ollut kuvannut mitään, että oli se jo aikakin!

Koska sain alettua tämän blogituksen vasta nyt, laitan tähän ensi alkuun muutaman vanhan kuvan, että päästään ajan tasalle pihan ensimmäisen kevään kehityksestä :-)


Tällainen yllätys pilkotti takapihan metsäpihalla 16.4. kun kävin siellä kurkkimassa lumien sulamista! Sinivuokkoja ne ovat, paitsi vaan valkoisia. Mutta tässä siis ikuistettuna pihan ensimmäiset istutetut kukat. Leskenlehdet ja pihasauniot täällä on kyllä kukoistanut jo pari kesää, mutta nämä olivat tosiaan ensimmäiset suunnitellut kukkaset. Vaikkakin epäsuunnitellun värisinä.

28.4. kukki näin hienosti Lidlistä ostettu alppiruusu 'Cunningham's White', hinta oli päätähuimaavat 4,99!
Ostin niitä sitten samantien muutaman, kaikki varteenotettavan näköiset yksilöt ja lajikkeet, mutta ei niitä enää neljää enempää ollut. Tulipahan ostettua edullisesti pihan perus-alpit, 'Catawbiense Grandiflorum' ja 'Roseum Elegance' plus kaksi näitä valkoisia.
Sitten voi hiukan enemmän panostaa erikoisempiin lajikkeisiin, esim. 'P.M.A. Tigerstedt' vaikuttaa kiinnostavalta. Ja onhan niitä vaikka mitä kivoja, mustilanalppiruusu, 'Mikkeli', 'Helsingin yliopisto', 'Kullervo', helpompi kai listata ei-kivat alppiruusut :-)
Mustilan reissua odotellessa...

28.4. oli myös marjasinikuusamassa näin komeat lehdet jo!
Jännittävää odotella kukkia ja sitten marjoja, jotka kuulemma saattavat kypsyä jo heinäkuussa.