Pihablogin herättelyä

Jaahans, jos koittaisi olla tänä vuonna ahkerampi kuin viime vuonna tämän blogittelun suhteen.

Tänä vuonna onkin paljon suunnitelmia pihan varalle, viime vuosi oli vähän tyhjäkäyntiä sen suhteen niin on paljon asioita rästissä...

Mutta ensin tarvisi vähän lumien vielä sulaa :-) On ollut hieno talvi! Paljon lunta ja pakkasta, marraskuulta asti. Ja nyt alkaa olla mahtavia kevätsäitä, aurinko paistaa, linnut laulaa ja räystäiltä tippuu vesi...

Joo, ei ihan heti pääse nurmikkoa haravoimaan.

Kuten kuvasta näkyy, sää on aivan mahtava! Vaikka lunta on vielä paljon, se alkaa olla jo niin hötöä että kyllä se äkkiä sulaa pois, jos tällainen keli jatkuu.

Niin paljon on ollut lunta, ettei sivuterassiakaan pystynyt pitämään auki kuin sen verran, että siitä pääsi kulkemaan ympäri. Mutta sehän nyt riittääkin, eipä siinä talvella tulisi sen kummemmin oleskeltua kuitenkaan.

Enpä taida kaivaa vielä baden-baden -tuolia terassille, vaikka aurinko porottaakin :-)

Juhannukseksi mansikoita... No ei tältä mansikkamaalta :-) Se on siis tuolla katolta pudonneen lumikasan alla. Mahtaako juhannuksena olla edes vielä paljastunut koko mansikkamaa...



Ihmisillä on erilaisia aarteita. Kuvassa vasemmalla näkyy minun tämänhetkiset aarteeni, sähkölinjan alta löydetyt ja haetut pajupiiskat, joista aion punoa hienot pajupuut kesäksi. Ihan mielettömän hienoja pajuja: suoria, pitkiä, oksattomia... Pajukirjassa, josta idean sain (Sine Jakobsen: Ruukkupajut - elävän pajun punonta) sanotaan kyllä, että villi paju ei hyvin sovellu tähän hommaan, koska "se kasvaa aivan liian voimakkaasti". Minua kiinnostaisi nähdä, että joku meidän pihalla kasvaisi voimakkaasti, joten meinaan uhmata tuota ja koittaa pajupuita villipajusta :-) Enää tarvisi hankkia talvenkestävät ruukut, puiden on tarkoitus olla ruukuissaan ulkona kesät talvet.


Otin talteen vielä kuvan kirsikkapuusta ilman lehtiä. Olen kovasti miettinyt tuon leikkaamista, sehän on makeakirsikka Prunus avium, joten leikkausohjeita Suomen oloihin on ollut vaikeaa löytää. Tähän asti puu on saanut kasvaa ihan villisti ja vapaasti, ja kyllähän siinä nyt ovat oksat lähteneet ihan kivasti haarautumaan. Ostettaessa puussa oli ainoastaan pari pitkää piiskaoksaa. Tänä vuonna, kun puput olivat päässeet hiukan nakertamaan puuta, jouduin yhden alaoksan leikkaamaan kokonaan pois ja samalla nyt sitten napsaisin noista oikealla olevista haarautumattomista oksista noin 1/3 viime vuoden kasvusta pois. Saapa nähdä, onko sillä vaikutusta oksien haarautumiseen.

Muiden puiden leikkaamista ei tarvikaan tänä keväänä sen kummemmin miettiä, kun syksyllä jäi talvisuojaus tekemättä, niin puput hoiteli leikkaukset :-( Omenapuut on molemmat syöty ihan ympäri joka puolelta, ja helmiorapihlajaakin on maisteltu. No, kyllähän se harmitti aluksi kovastikin, mutta sitten keksin, että teen nyt sitten syödyistä omenapuista säleikköpuut terassin aitaan ja ostan uudet omenapuuntaimet syötyjen paikalle. Pari kesää menee hukkaan kasvumielessä, mutta olen jo oikein innoissani säleikköpuista ja nyt osaan varmaan valita uudet taimet vielä paremmin, kun ainakin Suislepp ei koskaan oikein intoutunut kasvamaan vaan oli jo viime kesänä aika surkean näköinen. Tai sitten paikka on vaan huono omenapuulle, katsotaan miten seuraavan yrityksen käy.